Moi. :)

Kerroimme eilen, että aloitamme uuden legacyn. Uuden legacyn nimi on siis LC Sunny ja sen osoite on: http://www.lcsunny.vuodatus.net/

 Moi.

LC Water päättyy tähän, mutta aloitamme uuden legacyn. Eli voitte lukea Watereidenkin jälkeen meidän LC:tä. :) Linkitämme uuden legacymme vielä Watereihin, mutta Watereihin ei kyllä valitettavasti enää tule osia. Kiitos kuitenkin kaikille lukijoille. (:

 Joo, eli 4. osassa mennään. :) Anteeksi, että uusi osa tulee vasta nyt. :( Mutta nyt osaan. 

Vatsan kasvamisen jälkeen pariskunnan arki jatkui normaalisti. Riina petasi petiä, Elias valmisti ruokaa.

Elias oli valmistanut aamiaiseksi muroja ja kattoi hyvillä mielin pöydän. Heidän arki kaipaisi piristystä, mutta kohta heillä olisikin pieni lapsi.

"Ei voi olla totta!" Riina huokaisi.

"Vaikka olen raskaana, minä siivoan kylpyammeen", Riina voihkaisi.

Kylpyammeen siivoomisen jälkeen Riinalla oli nälkä, joten hän kiiruhti syömään Eliaksen valmistamaa aamiaista. 

"Ostetaanhan me pienokaiselle leluja? Vaikka pallo? Päästään pojan kanssa pelaamaan", Elias ehdotti innoissaan.

                                          "Mistä tiedät, onko lapsemme poika?" Riina kysyi naureskellen.

"En minä tiedäkkään, mutta toivon", Elias sanoi haikeana.

"No, katsotaan", Riina lupasi.

Syömisen jälkeen Riinaa väsytti taas, joten hän päätti hipsiä makuuhuoneeseen nukkumaan.
Eliakselle jäi taas tehtäväkseen astioiden tiskaaminen, sillä pikkuperhe ei vieläkään ollut ostanut astianpesukonetta.

"Minun täytyy ehdottaa jossainvaiheessa astianpesukoneen ostamista", Elias päätti.

Samaan aikaan Riina nukkui makuuhuoneessa sikeästi.

"Nyt onkin jo nälkä", Riina sanoi hieman unisena noustessaan ylös.

Sitten Riina nousi ylös ja meni syömään.

"Ja jalka ylös, jalka alas, jalka ylös ja jalka alas", Elias sanoi jumpatessaan.

"Heh, kyllähän tuo sinulta onnistuu", Riina naureskeli syödessään.

Elias keräsi lautaset. Kohta hänelle jäisi taas yksi juttu, mikä hänen pitäisi tehdä.

"Taas minä tiskaan, taas minä. Miksei Riina ikinä voi tiskata?" Elias ihmetteli tiskauksen jälkeen.

Elias teki juustopastaa ja Riina pääsi taas syömään, vaikka äskenhän he juuri olivat syöneet.

"Eikä, nyt ei mene hyvin", Elias voihkaisi katsoessaan jotakin urheilua televisiosta.

Riina vain katsoi vierestä, hänen mielestään raskaus vei voimia paljon.

"Minun pitää nyt mennä töihin", Elias tuumi.

"Hyvä, saamme vähän rahaa", Riina hymyili.

Sen jälkeen Elias lähtikin töihin.

Kohta Eliaksen töihin lähdön jälkeen Riinan synnytys käynnistyi.

"Elias, miksi lähdit jo?" Riina mietti.

"Auts, kun sattuu", Riina voihkaisi.
"Nyt pienokainen taitaa tulla pois", Riina tajusi.

Pian Riinan käsivarsillaan oli poikavauva, joka oli isänsä näköinen. Vauvan silmät ja ihonväri oli peritty Eliakselta, mutta koska Eliaksen ja Riinan hiustenväri on kummankin ruskea, jää arvoitukseksi, kummalta lapsi on perinyt hiustenvärinsä.

Vauvan juodessa tuttipullosta, Riina keksi pienokaisellensa nimen.

"Olet Lauri", Riina hihkaisi.

Ei tullut palkankorotusta ei, mutta ei potkujakaan. Elias ihmetteli sitä, että talosta kuului vauvan ääntelyä.

"Joko se on syntynyt?" Elias mietiskeli.

Tämmöinen nainen käveli talon ohi. Ihan kaunis, mutta en tiedä, pääseekö sukuun.
Kohta Riina ja Elias menivät syömään lihavoileipiä.

"Se lapsi on syntynyt", Riina kertoi syödessään lihavoileipää.

"Ai, no, kiva. Kumpi se on? Tyttö vai poika? Ja mikä nimi?" Elias kysyi hieman innoissaan.

"No, se on poika. Ja nimeksi tuli Lauri", Riina kertoi.
"Voi, onko Laurin vaippaan tullut jotakin?" Riina kysyi Laurilta.

"Äiti vaihtaa vaipan", Riina kertoi ja vaihtoi Laurin vaipan.

Huomioikaa nainen, joka käveli talon ohi.

"Likainen?" Elias huudahti.

"Nukkuukohan Lauri?" Elias mietti hiljammalla äänellä muistaessaan, että heillä on lapsi, joka saattoi olla nukkumassa.

"No, siivoan tämän", Elias päätti ja ryhtyi siivoamaan työtasoa.

"Äidin pikku Laurilainen", Riina leperteli lapselleen.
"Miten äidin pikku Lauri voi? Onko nälkä?" Riina kysyi Laurilta, vaikka tiesi, ettei vauva osaisi vastata.
Sitten Riina laittoi Laurin nukkumaan kehtoon.

 

Näihin tunnelmiin jää 4. osa. :)

 

 Moikka taas. Nyt päätimme julkaista tämän kolmannen osan. Anteeksi osan lyhyys. (Tai siis se, että kuvia on vähän.) Kuvien laatu saattaa olla vielkäkin ihmeellinen, sillä yritin laittaa kuvien laadun paremmaksi, mutta ei nyt tuo välttämättä kauhean hyvä ole. Ja sitten osaan ->

 

Tässä on Riinan uutta tyyliä. Kyllästyimme lettiin, joten vaihteeksi Riina sai kokeilla hiuksien auki olemista. Kommentteja?
"Voi ei, ei näin voi käydä!" Riina kiljahteli lukiessana kirjaa.

 

Elias päätti etsiä töitä ja löytyihän niitä.

"Hmm... Onko täällä mitään kiinnostavaa työtä, johon pääsisin?" Elias mietiskeli etsiessään sanomalehdestä töitä.

Eliaks siis työskentelee tiede -alalla ja työ on koehenkilö.

Elias päätti tehdä muroja aamiaiseksi. 

"Nämä ovat herkkuani!" Elias hymyili.

Riinan tultua pöytään, Elias alkoi ihmettelemään Riinan suurta ruokahalua.

"Miksi hotkit?" Elias ihmetteli.

"Minulla on nälkä, ei siihen muuta syytä ole", Riina vastasi uteliaalle miehelleen.

Riina meni oksentamaan vessaan.

"Yöh!" Riina sanoi.

Riinan poistuttua vessasta, Elias meni siivoamaan likaista pönttöä.

"Riinalla oli nähtävästi todella huono olo, kun kaksi kertaa oksensi", Elias naurahti siivoatessaan vessanpönttöä.

Riina todellakin muuten oksensi kaksi kertaa peräkkäin.

Aamupahoinvoinnista huolimatta, Riina meni kuitenkin töihin. Palkkakun hyvä oli, eikä hän halunnut saada potkuja.

Riinan ollessaan töissä, Eliaksella ei ollut oikeastaan muuta tekemistä kun hoitaa taloa. Siksi hän pudisti jokaisen tavaran, joka siivoamista vaati.

"Kaikki kodissamme on likaista, mutta ei se minua haittaa", Elias tuumi puhdistaessaan keittiötä.

Elias maksoi laskutkin, sillä ne oli melkein unohdettu eteisen pöydälle.

Siivoaminen oli rankkaa puuhaa, joten Elias nukahti heti kun pääsi sohvalle. Onneksi hän hätkähti hereille melkein heti.

"Voi ei, olin unohtamassa spagetin keittämisen! Jos olisin unohtanut, Riina ei olisi välttämättä enään pitänyt minusta. Hänellä kun on se kumman suuri ruokahalukin nykyisin!" Elias hätääntyi.

Onneksi Elias kuitenkin muisti tehdä ruokaa itselleen ja Riinalle.

Tämmöisen miehen Riina toi mukanaan töistä. Riina selitti kuitenkin Eliakselle heti, että he ovat vain ystäviä keskenään, sillä muutenhan Eliakselle olisi tullut pahoja aavistuksia.
Kohta Elias meni lämpimään kylpyyn.

"Vihdoinkin pääsen rentouttamaan itseni", Elias ajatteli laittaessaan kylpyvettä.

Huomatkaa Eliaksen uusi hiustyyli.

"Hampurilaiset ovat parasta mitä tiedän", Riina maiskutteli.

"Voi ei! Hampurilaiset syttyivät palamaan! Palokunta, palokunta!" Riina kiljui, huomatessaan, että oli sytyttänyt tulipalon.

"Tässä sinulle 5 § kun sammutit tulipalon", Riina kertoi.

"Kiitos, olkaapa ensi kerralla varovaisempia", palomies muistutti Riinalle ja työnsi simoleonit taskuunsa.

Pian Riina meni nukkumaan ajatellesaan pitsanpalaa.

Tämä oli niin hauska kuva, että oli pakko ottaa. Kyllä, oikeasti tuo postinkantaja on ottamassa lehteä, mutta tämä oli niin hauska, kun olin laittanut pauselle ja sitte yht'äkkiä menin pihalle ja siin edessä oli tämmönen. :D

"Miksi meidän pihalla on koivuja jos ne tuottavat näin paljon lehtiä?" Elias tuskaili mielessään.

Riina heräsi ja nousi ylös, sillä jotakin merkittävää oli tapahtumassa.

Riinan maha siis kasvoi, eli pikkuinen sieltä on tulossa. Sitä se aamupahoinvointi ja ruokien hotkiminen tarkoitti!

Eliaksen oli pakko lähteä töihin tietämättä, että Riina oli saamassa pikkuisen tallustamaan pitkin lattioita.

Riinan raskaus eteni hyvin ja se tuotti väsymystä, joten Riina torkahti joskus katsellessaan televisiota.

Kuitenkin Riinan joutui siltä huolimatta tiskaamaan astiat.

"Miksi minun pitää tiskata väsyneenä?" Riina tiuskaisi.

"Juustoleivät ovat parhaita maailmassa, mitä tiedän", Riina mietiskeli.

Riinan mielestä nyt raskauden aikana kaikki on parasta mitä Riina tietää.

Kun Elias oli päässyt töistä, Riina rupesi puhumaan tälle.

"Huomaatko minussa mitään uutta?" Riina kysyi uteliaana, olisiko Elias huomannut raskauden.

"Viittaatko tuohon mahaasi?" Elias kysyi ja vinkkasi silmää.

"Kyllä... Me saamme lapsen!" Riina julisti.

"Ihana juttu", Elias naurahti.

"Minä rakastan sinua ja vauvaamme joka syntyy jossain vaiheessa", Elias naurahti ja alkoi suudella Riinaa.

"Oletko sitä mieltä?" Riina kysyi ihmeissään.

                                                    "Kyllä olen", vastasi Elias kun he suutelivat.

"Iik!" Elias kiljasti hymyillen, kun huomasi, että Riina oli kylvyssä.

"Hah hah!" Riina naureskeli.

Elias lähti syömään juustopastaa nälkäisenä.

"Onpa hyvää!" Elias ajatteli ja söi.
Elias joutui taas tiskaajaksi ja hän lähti tiskaamaan juustopasta-astioita, jorka olivat saaneet jo kärpäsiä päällensä.

"Kasvoitko sinä?" Riina naurahti aamulla huomatessaan, että hänen pikkuisensa kasvoi.

            Tarkkasilmäiset saattavat huomata vaaleanpunaisen vauvan kasvamistomun. Vinkki: Se kulkee hieman pyjaman violetin raidan päällä, mutta käden alapuolella.

 

Näin päättyi 3. osa. Anteeksi osan lyhyys, pitempi olisi ehkä tullut, mutta halusimme jättää vauvan syntymisen odotettavaksi. Ü

 

 Moi. Ü Päätin tehdä osan, mutta nyt Nuppis ei ollut tekemässä tätä mun kanssa (ajattelin tehdä yksin yhen osan, mut me saadaa tehä kyl osia, vaikka ei olla samaa aikaa tekemäs), eli tämä osa on lyhyempi kuin osat yleensä. Mutta nyt osaan. ->

 

Elias teki kinkkuvoileipiä itselleen ja Riinalle. Hän teki yleensä ruuat, sillä Riina ei yleensä jaksanut.

...Tai sitten Riina istui katsomassa televisiota. Ü

"Kulta, tuleeko sieltä mitään hyvää?" Elias kysyi.

"Ei oikeastaan. Tai no, en tiedä sinusta." Riina vastasi.

Pian Riina sammutti television ja istui Eliaksen viereen syömään voileipää.

                        "Mä muistan tosi hyvin ku sillon tavattiin!" Riina sanoi.

                        "No joo... En mä muista kamalan hyvin, mut jotenkin kuitenkin." Elias tuumi. Oikeasti       hän oli melkein ensinäkemältä ihastunut Riinaan, mutta hän ei sanonut sitä.

 

Voileipien syömisen jälkeen Elias tiskasi lautaset.

"Hyh, en tykkää yhtää tiskaamisesta!" Elias sanoi.

Riina oli uudistamassa ulkonäköään, sillä hän menisi naimisiin Eliaksen kanssa.

"Nyt me sitte jo mennää naimisiin. En ois uskonu et jo näin pian, mut kai meiän kannattaa mennä ennenkuin lapset tulee." Riina sanoi hiljaa vessassa.

                                           Oliko tämä vihjaus johonkin?

"Elias Water, haluatko ottaa vaimoksesi tämän Riina Salisen, rakastaa häntä myötä kuin vastoinkäymisissä?" Elias sanoi juhlallisesti.

Elias katsoi ensin vähän ympärilleen ja sanoi sitten:

"Tahdon."

"Riina Salinen, haluatko ottaa mieheksesi tämän Elias Waterin, rakastaa häntä myötä kuin vastoinkäymisissä?" Elias sanoi.

"Tahdon, kyllä tahdon." Riina sanoi hymyillen.

                                                 Joo, ihania nää simien häät. <3

Elias melkein alkoi suutelemaan Riinaa, mutta Riina kuiskasi:

                                                     "Entäs ne sormukset?"

Elias otti sormuksen ja pujotti sen Riinan sormeen.

"Hei, siin on mun poski!" Riina huudahti nauraen, kun Elias oli syöttämässä hänelle kakkua.

"Oho." Elias sanoi.

He rupesivat nauramaan.

Joo, välikuva. :D Mut Riina on oikeesti söpö, ku se tekee tollee.  Ü Ja tarinaan takaisin.

"Olet ihana mies." Riina sanoi ja ryhtyi suutelemaan Eliasta."Sinäph oleth ihapna phvaimo." Elias sanoi samaan aikaan kun Riina suuteli häntä.

Elias huomasi taas tyhjiä lautasia ja rupesi tiskaamaan niitä.

"Meidän pitää hankkia astianpesukone heti, kun meillä on varaa ostaa sellainen." Elias sanoi.

"Niin, ja sitten hän sanoi, että golf on maailman paras peli." vaaleahiuksinen nainen sanoi.

          "Jaahas." Riina sanoi, sillä hän olisi halunnut katsoa televisiota.

Eliakselle tuli nälkä ja hän laittoi mikroon valmisaterian.

"Vihdoinkin ruokaa." Elias sanoi.

Häiden päätyttyä Eliaksen ja Riinan pihaan tuli auto. He menivät sinne, sillä häissä täytyi juhlia, myös häiden loputtua.

Elias juoksi avaamaan oven, jotta pääsisi itsekkin autoon.

"Onko tilaa?" Elias kysyi.

Riinaa ja Eliastahan varten auto tuli, joten varmaan sielä on tilaa. :D

Autokyydin jälkeen Riina vaihtoi pyjaman päällensä ja rupesi harjoittelemaan puhumista.

"Ettäkun tääki on likanen." Riina sanoi puhdistaessaan kylpyammetta.

"Jokohan se Elias on tehny sen ruuan?" Riina mietti, sillä Elias oli mennyt tekemään ruokaa.

Elias oli jo syönyt ja istui sohvalla. Riina otti annoksen spagettia ja meni Eliaksen viereen syömään sitä.

"Onko hyvää?" Elias kysyi.

"Onhan tää." Riina vastasi syödessään.

"Hyvä." Elias sanoi.

Ihmeellinen pari, juttelee yleensä vaa jostain syömisestä. :D

(Anteeksi, että timanttia näkyy vähän.)

Kun Riina oli syönyt, hän istui Eliaksen viereen. Tai itseasiassa hänen syliinsä.

"Ethän sä oo unohtanu mua?" Riina kysyi.

"En ole." Elias sanoi.

"No hyvä." Riina sanoi.

"Olet hyvä vaimo. Ja varmasti myös hyvä äiti. Tarkoitan, että varmasti hyvä äiti, sitten kun niitä lapsia tulee." Elias kertoi.

                                                                   "Kiitos." Riina sanoi.

Näihin tunnelmiin päätämme osan tälläkertaa. Ü Anteeksi tuo osan lyhyys.